Viikko on kulunut Reykjavíkin ja Tampereen välillä seilaamiseen. Koska jätin lähtiessä kaikki avaimeni asunnon pyykkituvalle pitkäaikaishoitoon, reissu osoittautui mutkikkaaksi ja kalliiksi. Lento takaisin Kööpenhaminan kautta tuntui pieneltä ikuisuudelta. Olimme Keflavíkissa vasta puolenyön jälkeen ja jouduimme nukkumaan yön keskustan hotellissa, jonne pääsimme paikallista aikaa vasta 2.30.
Ylipäänsä Islantiin saapuville suosittelen valitsemaan lennon, joka on perillä päiväsaikaan. Tänne tulo yöllä on karua, kun kaikkialla on niin tyhjää ja hiljaista. Vieläkään en ole aivan päässyt perille, osa minusta on vieläkin matkalla.
Eilen kävimme Reykjavikin taidemuseossa eurooppalaisen tieteen yössä. Taas sain yllättyä siitä, kuinka lapset otetaan huomioon. Háskóli Islands (työnantajani) pani parastaan erityisesti luonnontieteiden saralla. Jopa fysiikan kokeet oli tehty jännittäviksi. Erityisen hauska oli äänisimulaatio, jossa oma ääni muuttui eläviksi liekeiksi. Innostuimme myös pohjoisen Islannin vesien musteensinisistä meduusoista.
Kiinan ja japanin kielen opiskelijoilla oli yhteiset pöydät paikallisten Kiina- ja Japani-ystävyysseurojen kanssa. Ne olivat ehdottomasti suosituimmat kohteet, niissä suorastaan kuhisi väkeä. Hafnafördurissa asustava kiinalainen taiteilija Zhiling Li maalasi meille vesiväreillä kiinalaiseen tyyliin islantilaisen maiseman, joka koristaa nyt autiota seinäämme.
Tieteiden yöstä jäi olo, että tieteen tekeminen voikin olla iloista ja energisoivaa. Tapahtumaan oli laitettu paljon rahaa, mutta ilmaiskamaa ja tarjoiluja tärkeämpää oli kuitenkin ihmisten asenne. Varsinkin nuoret luonnontieteiden opiskelijapojat yllättivät sanojen paljoudella.
Tänään kohtasin ensimmäisen kerjäläisen, noin viisikymppisen islantilaisen naisen, paikallisen ostarin pankkiautomaatilla. Hän pyysi tonnia "lainaksi", oli selvästi tottunut pyytämään juuri sillä hetkellä, kun ihmiset laittavat rahojaan lompakkoon. En sitten antanut, vastasin jotain ylimalkaista omasta köyhyydestäni englanniksi. Ulkomaalaisuuteni hämmensi häntä sen verran, ettei hän inttänyt yhtään enempää, vaan siirtyi kohti seuraavaa asiakasta jonossa. Hän oli melko hyvin hoidettu, lämpimästi puettu ja selvin päin.
Myytti ökykunnan saumattomasta hyvinvoinnista murtui kertaheitolla. Sitäpaitsi se ostari on jumalanhylkäämä murju. Ei yhtään blingblingiä siellä. Nuhjuisia putiikkeja, yksi supermarket ja Vinbudin (paikallinen Alko).
Ylipäänsä Islantiin saapuville suosittelen valitsemaan lennon, joka on perillä päiväsaikaan. Tänne tulo yöllä on karua, kun kaikkialla on niin tyhjää ja hiljaista. Vieläkään en ole aivan päässyt perille, osa minusta on vieläkin matkalla.
Eilen kävimme Reykjavikin taidemuseossa eurooppalaisen tieteen yössä. Taas sain yllättyä siitä, kuinka lapset otetaan huomioon. Háskóli Islands (työnantajani) pani parastaan erityisesti luonnontieteiden saralla. Jopa fysiikan kokeet oli tehty jännittäviksi. Erityisen hauska oli äänisimulaatio, jossa oma ääni muuttui eläviksi liekeiksi. Innostuimme myös pohjoisen Islannin vesien musteensinisistä meduusoista.
Kiinan ja japanin kielen opiskelijoilla oli yhteiset pöydät paikallisten Kiina- ja Japani-ystävyysseurojen kanssa. Ne olivat ehdottomasti suosituimmat kohteet, niissä suorastaan kuhisi väkeä. Hafnafördurissa asustava kiinalainen taiteilija Zhiling Li maalasi meille vesiväreillä kiinalaiseen tyyliin islantilaisen maiseman, joka koristaa nyt autiota seinäämme.
Tieteiden yöstä jäi olo, että tieteen tekeminen voikin olla iloista ja energisoivaa. Tapahtumaan oli laitettu paljon rahaa, mutta ilmaiskamaa ja tarjoiluja tärkeämpää oli kuitenkin ihmisten asenne. Varsinkin nuoret luonnontieteiden opiskelijapojat yllättivät sanojen paljoudella.
Tänään kohtasin ensimmäisen kerjäläisen, noin viisikymppisen islantilaisen naisen, paikallisen ostarin pankkiautomaatilla. Hän pyysi tonnia "lainaksi", oli selvästi tottunut pyytämään juuri sillä hetkellä, kun ihmiset laittavat rahojaan lompakkoon. En sitten antanut, vastasin jotain ylimalkaista omasta köyhyydestäni englanniksi. Ulkomaalaisuuteni hämmensi häntä sen verran, ettei hän inttänyt yhtään enempää, vaan siirtyi kohti seuraavaa asiakasta jonossa. Hän oli melko hyvin hoidettu, lämpimästi puettu ja selvin päin.
Myytti ökykunnan saumattomasta hyvinvoinnista murtui kertaheitolla. Sitäpaitsi se ostari on jumalanhylkäämä murju. Ei yhtään blingblingiä siellä. Nuhjuisia putiikkeja, yksi supermarket ja Vinbudin (paikallinen Alko).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti