Eilen se sitten tuli, kamala kamala päivä.
Kielikurssilla oli niin kamalaa kuin maahanmuuttajien kurssilla voi koskaan olla. Opettaja laittoi meidät muistelemaan läksyjä (persoonapronominit) kammottavien joukkuepelien kautta, joihin kukaan ei olisi halunnut osallistua.
Islantilainen ironia on myös raaka laji, varsinkin, kun sillä yrittää herätellä vastahakoista porukkaa oppimaan kielioppia. Kun tämä kansa ei harrasta small talkia ja viljelee kohteliaisuussanoja vielä vähemmän kuin suomalaiset, ironiakin ymmärretään jotenkin enemmän non-verbaaliksi - se välittyy enemmän ruumiinkielessä ja äänenpainossa. Toisin sanoin: oli koko ajan tunne, että opettaja v-uilee meille rankasti (vaikka hän ilmeisesti yritti olla terävä ja koominen).
Töksähtelevä komiikka homoista ja lesboista vielä kohotti tunnelmaa. "Niin niin, jos Elisabeta ja Anna ovat lesboja, ehkä sitten he voivat olla "their" ". (Minulla ei ole tällä suomalaisella näppiksellä tarvittavia kirjaimia, jotta voisin kertoa tarkemmin seikkailuistamme kolmen genderin viidakoissa.) Odotan myrskyisiä aikoja, koska ryhmä tuntuu vaativalta. Emme taida olla aivan tyytyväisiä pedagogiikkaan, josta olemme kuitenkin maksaneet.
Eilen sää oli niin kamala, etten voinut kävellä normaaleja matkojani. Bussit olivat sään takia täysin aikatauluistaan seonneet. Myöhään illalla myrsky yltyi niin rankaksi, että kuuli irtotavaroiden lentävän tuulessa ja sai pelätä, mikä lentävä partikkeli rikkoisi ikkunat. Olin varma, että nyt olisi se päivä, jolloin maapallo ajautuu sveitsiläisten ydinfyysisten kokeiden johdosta mustaan aukkoon. Koin lieviä rytmihäiriöitä ja omin silmin näin lattian kallistuvan ainakin 20 asteen kulmaan. Tavarat eivät kuitenkaan sisällä lennelleet. Suunnittelin millimetrin tarkkuudella, missä nurkassa olisi turvallisinta kyyhöttää, jos mustaan aukkoon imeytyminen tai maanjäristys alkaisi.
Aamulla poimin terassilta vain yhden lohjenneen saderännin. Pahemmalta se kuulosti. Ja nyt on vasta syyskuu.
Kielikurssilla oli niin kamalaa kuin maahanmuuttajien kurssilla voi koskaan olla. Opettaja laittoi meidät muistelemaan läksyjä (persoonapronominit) kammottavien joukkuepelien kautta, joihin kukaan ei olisi halunnut osallistua.
Islantilainen ironia on myös raaka laji, varsinkin, kun sillä yrittää herätellä vastahakoista porukkaa oppimaan kielioppia. Kun tämä kansa ei harrasta small talkia ja viljelee kohteliaisuussanoja vielä vähemmän kuin suomalaiset, ironiakin ymmärretään jotenkin enemmän non-verbaaliksi - se välittyy enemmän ruumiinkielessä ja äänenpainossa. Toisin sanoin: oli koko ajan tunne, että opettaja v-uilee meille rankasti (vaikka hän ilmeisesti yritti olla terävä ja koominen).
Töksähtelevä komiikka homoista ja lesboista vielä kohotti tunnelmaa. "Niin niin, jos Elisabeta ja Anna ovat lesboja, ehkä sitten he voivat olla "their" ". (Minulla ei ole tällä suomalaisella näppiksellä tarvittavia kirjaimia, jotta voisin kertoa tarkemmin seikkailuistamme kolmen genderin viidakoissa.) Odotan myrskyisiä aikoja, koska ryhmä tuntuu vaativalta. Emme taida olla aivan tyytyväisiä pedagogiikkaan, josta olemme kuitenkin maksaneet.
Eilen sää oli niin kamala, etten voinut kävellä normaaleja matkojani. Bussit olivat sään takia täysin aikatauluistaan seonneet. Myöhään illalla myrsky yltyi niin rankaksi, että kuuli irtotavaroiden lentävän tuulessa ja sai pelätä, mikä lentävä partikkeli rikkoisi ikkunat. Olin varma, että nyt olisi se päivä, jolloin maapallo ajautuu sveitsiläisten ydinfyysisten kokeiden johdosta mustaan aukkoon. Koin lieviä rytmihäiriöitä ja omin silmin näin lattian kallistuvan ainakin 20 asteen kulmaan. Tavarat eivät kuitenkaan sisällä lennelleet. Suunnittelin millimetrin tarkkuudella, missä nurkassa olisi turvallisinta kyyhöttää, jos mustaan aukkoon imeytyminen tai maanjäristys alkaisi.
Aamulla poimin terassilta vain yhden lohjenneen saderännin. Pahemmalta se kuulosti. Ja nyt on vasta syyskuu.
PS: Ei täältä saa rumaa kuvaa aikaan, vaikka kuinka yrittäisi. Valitsin nyt harmaimman. Joku päivä kuvaan vielä myrskyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti