Olen saapunut Reykiin. Nyt on yö, lapset nukkuvat, miljoonien sattumusten jälkeen on hiljaista, kaupunki taustalla juhlii vielä paikallista taiteiden yötä. Olen kuulevinani taustalta Reykjavikin kaupungin juhlailotulitusta, tai sitten kuulen omiani.
Vuokraemäntäni ja -isäntäni ovat kummatkin kirjailijoita. He vähättelevät asemaansa, kuulemma kaikki tällä saarella ovat taiteilijoita, kaikilla on ainakin sivubisneksenä runokokoelma tai romaani.
Asumme reippaan kävelymatkan päässä Laugavegurin massiivisista biiteistä. Subway-ravintolan ja 10/12-marketin edessä parveili vahvassa humalatilassa olevia viisitoistavuotiaita. Tytöillä meni huomattavasti lujempaa kuin pojilla, bling bling-pizzizz-muoti hieman pidemmälle vietyä täällä kuin Suomessa. Koska kotona Tampereella poliisilla on järeämmät käytänteet kuin täällä, en ole oikeastaan moneen vuoteen tullut kännisten teinien piiritetyksi.
Jeesus-nuoret jakelivat ilmaisia hodareita ja cokista, kuuntelimme karismaattista gospelkuoroa. Kuuluisan Kaffibarinnin edessä oli parhaat bileet, mutta en vielä törmännyt Hlynuriin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti