Olemme olleet Islannissa kolme päivää eikä meillä vielä ole kennitala-tunnuksia. Paikallinen maistraatti yrittää saada meille sellaisen maahanmuuttajastatuksen, että voin maksaa veroja täällä. Ei sen pitäisi olla dramaattisen vaikeaa pohjoismaiselle, mutta veronmaksajana minun pitäisi asua täällä yli puoli vuotta. Aiomme olla täällä vain neljä kuukautta.
Yritin hoitaa asiaa paikallisella kunnantalolla ja se oli hupaisaa, koska näytti siltä, ettei kukaan ulkomaalainen ollut koskaan aiemmin muuttanut tähän pikkukuntaan. Lopulta minut ohjattiin Reykjavikin maistraattiin, jossa olikin ulkomaalaisten invaasio.
Seltjarnarnes on noin 4000 asukkaan oikeistolainen pikkukunta aivan Reykjavikin kupeessa. Täällä on enimmäkseen omakotitaloja, jonkun verran rivitaloja ja aivan muutama kerrostalo. Me asumme matalatuloisten osaomistusasuntoblokissa, matalassa kerrostalossa, ensimmäisessä kerroksessa, joten meillä on ihan oma piha. Tosin Seltjarnarnesissa tuulee mereltä niin vimmatusti - ainakin viime päivät on tuullut - ettei hirveästi houkuttele patiolla notkuminen.
Kunnantaloa ei meinannut löytyä mistään. Missään ei ollut kylttiäkään. Lopulta se löytyi piilosta teollisuushallien keskeltä rantaväylältä. Siellä tuntui olevan vain kaksi tätiä töissä. Tädeillä oli kummallakin eksklusiiviset timangit kaulassa. Palvelu oli ystävällistä, mutta mitään introa kuntalaisuuteen en saanut. Kunnan nettisivuilla ei myöskään ole sanaakaan englanniksi. Reykjavik taas lähestyy uusia tulokkaitaan hyvin avokätisesti. No, henkisesti koenkin asuvani Reykissa, matkaa rajalle tästä taitaa olla 300 metriä.
Reyk on vahvasti kolmikielinen kaupunki, kolmantena kielenä täällä on puola. Jopa puhelinluettelossa on puolankielinen osio. Kaupungilla näkee paikoitellen puolankielisiä ilmoituksia ja kylttejä. Täällä asuu ilmeisesti myös jonkun sortin venäläinen yhteisö, heillä on oma ortodoksikirkkokin Solvallagatanilla. Olen ajatellut käydä joku sunnuntai seuraamassa palvelusta.
Integroitumiseni huippukokemus tähän mennessä oli eilen Laugavegurin anarkistikahvilassa (jonka nimeä en osaa kirjoittaa). Ensinnäkin luulen, että vaihdoin pari sanaa Viggo Mortensenin kanssa. Häntä haastateltiin naapuripöydässä. Ainakin tyyppi näytti vahvasti samalta. Kahvilan takaosassa oli kansalaisten oma kirjasto, jonne oli tilattu kaikki mahdollinen vasemmistolais-antikapitalistis-yms. yms. kirjallisuus maailmalta. Nappasin mukaani etsimäni Slavoj Zizekin uusimman kirjan On Violence. Sunnuntaisin kahvilassa voi käydä leikkuuttamassa hiuksensa "orgaanisesti" - en tosin ymmärrä, tarvitaanko pelkkään hiusten leikkuuseen luomua, mutta.
Uskomatonta, että tällaisia paikkoja on olemassa. Helpottaa kovasti sisään uimista, kun on tällaisia kellukkeita matkan varrella. Pelkkä Seltjarnarnes voisi olla tiukka kokemus. Ja tuulipukupariskuntia on täälläkin, suhteessa enemmän kuin Suomessa. Ehkä siksi, että täällä todellakin tuulee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti