Perunasäkki on pop

Mitä oikeastaan tiedän Islannin pankkikriisistä? Olen lukevinani päivittäin lehtiä, joista ymmärrän parhaimmillaan 20%, juttelen ihmisten kanssa, jotka eivät ehkä ole pahimmassa tilanteessa, etsin kaduilta merkkejä. Saan islantilaista palkkaa, olen siis kertomuksen väliaikainen subjekti, vaikutukset ovat myös minussa, vaikka pääsenkin täältä halutessani pois.

Uuden kansallistetun Glitnirin ja Landsbankinnin johdossa ovat nyt naiset, sanotaan, että naiset on kutsuttu paikalle siivoamaan sotkut. Glitnirin ovessa lukee, että rahaa saa nostaa maksimissaan 500, 000 kruunua kerrallaan. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin tavallisen islantilaisen kuukausipalkka, mutta säästäjille tiedoksi.

Gordon Brown on tietysti viime viikkojen draaman pahis, hänhän meni nimittämään islantilaisia pankkiireja terroristeiksi. Vähemmän kiinnitetään huomiota Venäjään ja venäläisiin, jotka ovat hyviksiä hätäapulainaajina. Jos ei islantia ymmärrä, kannattaa käydä katsomassa The Guardianin verkkosivujen keskusteluja, joihin islantilaiset ovat osallistuneet. Netti on oivallinen purkautumiskanava monille, sieltä huomaa, että ihmiset ovat siirtymässä epäuskon tilasta syvän vihaisuuden tilaan.

Pääkatu Laugavegur on hyvä indikaattori talouden tilasta. Erityisesti sen rähjäisessä loppupäässä joka toinen liike on lakkautettu eikä uusia avajaisia ole näkyvillä. Minusta Laugavegur on ollut masentunut loppukesästä asti, kun tänne tulin.

Ostin viime viikonloppuna 5 kilon perunasäkin lähikaupasta, luksus-Hagkaupista. Niitä oli siinä oven edessä vuori, siinä kohdalla, missä normaalisti on USA:sta lennätettyjä salaatteja. Emme ole vielä kokenut puutetta mistään, mutta olen ollut havaitsevinani, ettei noloimpia luksustuotteita (kuten Kalifornian mansikoita) enää ole saatavilla niin paljoa kuin ennen. Kestää kauan ennen kuin nämä runsaudensarvet saadaan tyhjennetyiksi.

Kalaa täällä riittää ja lammasta, melkein kaikkia vihanneksiakin viljellään kotimaisesti Hveragerdin kasvihuoneissa. Nälän mahdollisuus on vain hypoteettinen. Fiksummat islantilaiset, he joilla on historian tajua, osaavat laittaa tämän episodin perspektiiviin: jos täällä ollaan osattu elää ja asua 1200 vuotta rankassa ilmastossa erilaisten luonnonkatastrofien ja epidemioiden keskellä, kuinka ihmeessä yksi pankkikriisi voisi saada aikaan pysyvää pahaa?

PS: Kannattaa lukea The Guardianista John Henleyn eilinen (17. 10) juttu "Fishing for answers". Monisyinen analyysi, erilaiset islantilaiset puhuvat.