Maahinen tuli vastaan rautakaupassa

Islannin onnellisin maahinen tuli minua vastaan BYKO-nimisessä sisustusliike/rautakaupassa toissapäivänä juuri ennen pimeän tuloa. Olin etsimässä jotain lahjaa lasten opettajille, hypistelin turhautuneena käsinpuhallettuja joulukuusenkoristeita, kun kuulin takanani helisevän äänen. Sillä oli tavallisen kaupunkitakin alla valtameri turkoosinvihreää silkkiä, joku pyrstönkaltainen liehuke, ja harmaa-mustat villasäärystimet. Se ei ollut muistanut meikata, mutta sen iho kuulsi ilmiömäistä valoa. Se tuoksui luksuskylpylälle.

Se ei löytänyt etsimäänsä. Ainakin kaksi kauppa-apulaista tuli sitä auttamaan. Sille haettiin varastosta joitain kumisia vempeleitä ja kärryllinen verkkokasseihin pakattuja halkoja. Jäin seuraamaan ostostapahtumaa hämmentyneenä, sydän pamppaillen. Päädyin jopa ostamaan ne penteleen lasikuulat vain siksi, että halusin jäädä kassajonoon hengailemaan maahisen kanssa.

Maahinen ja minä hymyiltiin toisillemme monta kertaa. Tiedän, että näytin tarpeeksi hörhöltä herättääkseni maahisen huomion, olinhan laittanut päähäni rastapipon, jossa Jamaikan värit - ja vain siksi, etten ollut pystynyt pesemään hiuksiani yli viikkoon suihkun olemattoman vedenpaineen vuoksi. Tukka varmaan lemusi villan läpi. Minussa ei ollut luksuskylpylän tuoksua.

Maahinen tuli vielä taakseni kassajonoon ja katselimme siinä Hus&Hibyli-lehteä, jossa näytti olevan maahisesta pikku juttu (muttei taloesittelyä).

Minusta maahinen oli arkisessa olemuksessaan Violently Happy. Ja se oli sellaista hyvää oloa, joka virtasi muihin, ei ollut keneltäkään pois.

Ensi maanantaina hän antaa ilmaiskonsertin keskellä päivää Pohjolan talolla.